Tämä on nyt ollut tällaista. Ei ole viime kevään ja kesän jälkeen kovin montaa postausta syntynyt. On vaan jotenkin ollut sellainen olo, että ei enää osaa mitään eikä ole oikein kirjoitettavaakaan. Waldemarillekin jäi monenlaisia asioita sydämelle, mutta ei niitäkään ole saanut paperille.
Elämä täällä Hämeenlinnassa on alkanut jo asettua uomiinsa. Välistä tuntuu, kuin tuota paria vuotta Helsingissä ei olisi ollutkaan. Ainoa asia, joka siitä jäi muistoksi, on se että vaimo on toistaiseksi vielä viikot siellä työnsä takia. Viikolla olisi siis hyvää aikaa vaikka juuri kirjoittamiseen. Mutta kun ei. Kissa on vienyt kielen ja susi sormet.
Miehellä on reppu tyhjänä, ei jupise sanaakaan. Välillä käy mielessä, että olisi ehkä syytä lopettaa koko bloggaaminen. Sitten muistuu mieleen, miten mukavalta silloin joskus pari vuotta sitten tuntui purkaa ajatuksiaan paperille. Mitä siitä, lukiko niitä kukaan - se aikaansaamisen tunne itsessään oli lähes humalluttava. Siispä ei tätä raaski lopettaa, jospa vielä löytyisi se tekemisen ilo ja löytyisi sanojakin ajatusten ja tuntemusten kirjaamiseen. Niin että iloitsemisenne lopettamisesta oli ennenaikaista.
Onneksi noilla valokuvillakin saa ilmaistua asioita. Kuvablogissahan ei tarvita niin monia sanoja koska ne kuvat puhuvat puolestaan, toivottavasti. Silläkin rintamalla tosin on ollut vähän ”luovaa taukoa”, mutta jospa kevään edistyessä uskaltautuisi paremmin ulos kameran kanssa. Helsingissä asuessa kamera kuului ikään kuin asusteisiin ulos lähtiessä. Nyt pitäisi taas opetella samaan. Joka päivä ulkoillessa törmää asioihin jotka olisi pakko saada kuvatuksi. Joitakin pieniä omituisia asioita - tietäisittepä miten hölmöjä kuvia koneellani on, sadoittain, tuhansia. Tai olettehan te jo osan niistä nähneetkin jos blogiani olette seuranneet.
Hämeenlinnassa on kyllä paljon kuvattavaa. Kesällä laitoin jo yhden postauksen linnasta, mutta tuossa alussa nyt vielä näkymää Varikonniemeltä Vanajaveden yli. Täältä jostain se viholainenkin aikanaan varmaan katseli ja manasi että: Perhana!
Aika nättiä kaarnaa hyvin vanhan puun rungolla, eikö? Ja tietysti Varikonniemeltä.
Hei, älä jätä bloggaamista! Ikäporukka on kovin heikosti edustettuna blogimaailmassa. Nyt vasta löysin tänne, kun Blogilista lopettaa ja rupesin käymään sieltä läpi kiinnostavilla hakusanoilla kuvailtuja blogeja. Kirjoitan muistiin ja perehdyn tarkemmin kunhan on enempi aikaa. Hämeenlinna on tuttu paikka ja valokuvat ylipäätään innostavat, vaikka omat kuvajutut ovat nyt jotenkin jäissä. Palaan varmasti katseleman otoksiasi!
VastaaPoistaKiitos, tällainen palaute lämmittää mieltä.
PoistaNyt on vaan ollut sellainen vaihe elämässä, että en ole pystynyt laittamaan ajatuksia paperille. Ajattelin antaa ajan kulua, odottaa rauhassa, että tulee taas jotain kirjoitettavaa. Ei viitsi väkisin yrittää.
Toivottavasti löydät blogistani jotain kiinnostavaa luettavaa tai katseltavaa. Hyvää kevättä!