Jos vaikka aloittaisi kuluvan vuoden tilinpäätökset kirjoista. Kirjoista jotka ovat muokanneet vanhenevan miehen maailmankuvaa ja tarjonneet miellyttäviä lukuhetkiä. Hetkiä, jolloin on päässyt pois ympäröivästä tutusta ja arkisesta maailmasta, mukaan ennestään tuntemattomien ihmisten matkaan.
Olen ottanut tavakseni merkitä itselleni muistiin kirjat jotka olen lukenut. Yhdessä vaiheessa kirjoitin niistä myös jonkinlaisen kuvauksen, kuvauksen sisällöstä millaisena olin kokenut sen. Se tapa valitettavasti jäi jo kauan sitten. Nyt olisi muutaman kymmenen vuoden jälkeen mielenkiintoista lukea miten olin jonkin kirjan kokenut ja verrata sitä myöhempään kokemukseen. Kirjahan ei ole muuttunut, lukija on muuttunut - löytää asioita joihin nuorena ei ollut kiinnittänyt huomiota tai jotka nyt ymmärtää toisin.
* * * * * * *
Vuoden alussa Espanjassa viettämäni kuukauden aikana sain luettua vain kolme kirjaa. Aikani kului enempi siihen, että yritin itse kirjoitella kaikenlaista - ei tosin kovin mairittelevin tuloksin. Aloitin Karl Ove Knausgårdin mammuttimaisen ”Taisteluni”-sarjan, ja se imi kyllä vastustamattomasti mukaansa. Hämeenlinnalaisen Juha Itkosen kirjasta löytyi yllättäviä yhtymäkohtia norjalaiseen Knausgårdiin.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni, Ensimmäinen kirja
Juha Itkonen: Hetken hohtava valo
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus
* * * * * * *
Kevääseen mahtui sitten muutama runokokoelmakin, erityisesti on mainittava Marja Leena Toukosen toinen kokoelma ”Valo taipuu”. Kirjoitin siitä silloin blogissanikin ( http://waarin-vinkkeli.blogspot.fi/2014/02/valo-taipuu.html ). Ja tietysti retki Knausgårdin maailmaan jatkui kahden kirjan verran, puolimatkan krouvi siis ohitettiin. Kjell Westö vei romaanissaan syvälle 60-lukulaiseen Helsinkiin, nostalgiaa.
Marja Leena Toukonen: Valo taipuu (runoja)
Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
Karl Ove Knausgård: Taisteluni, Toinen kirja
Heli Laaksonen: Sulavoi
Edith Södergran: Elämäni, kuolemani ja kohtaloni (runoja)
Karl Ove Knausgård: Taisteluni, Kolmas kirja
* * * * * *
Alkukesä kului uudessa kodissa remonttia tehden ja loppukesä lekotellessa voimia keräten, ei oikein jaksanut lukeakaan. Kari Hotakainen ja Mikael Niemi puolestaan rakensivat kirjoissaan kuvaa kumpikin vähän omalaatuisesta poliisista. Anna-Leena Härkösen Juhannusvieraaseen tutustuin koska se nyt vaan sattui osumaan käteen.
Kari Hotakainen: Huolimattomat
Mikael Niemi: Mies joka kuoli kuin lohi
Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras
* * * * * * *
Syksyllä lukeminen käynnistyi vähän hitaanlaisesti, liekö johtunut ”Dublinilaisista”. Toukoselta ilmestyi vaihteeksi muuta kuin runoa, vaikea mutta kiehtova matka myyttiseen tietoisuuteen ”Sanatonta” etsimään. Myyttinen tietoisuus oli kyllä vahvasti läsnä hänen keväällä ilmestyneissä runoissaankin. Sitten piti testata e-kirjaa ja Paul Coelhoa koska ”Uskottomuuden” sai melkein ilmaiseksi kirjamessujen aikana. Olihan sitä helppo lukea iPadilla, mutta ei se samalta tuntunut kuin oikean kirjan pitäminen kädessä! Marraskuussa tulikin sitten käytyä taas ”Muumilaaksossa” ja nyt on meneillään neljäs kirja Knausgårdia. Joulun aikoihin olisi vielä tarkoitus tutustua Juice Leskisen "Risaiseen elämään".
James Joyce: Dublinilaisia
Marja Leena Toukonen: Sanaton - silta myyttiseen tietoisuuteen
Paulo Coelho: Uskottomuus
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
Karl Ove Knausgård: Taisteluni, Neljäs kirja
* * * * * *
Melkoista sillisalaattia siis näyttää olevan tämänkin vuoden kirjojen aiheet. Mukana on sekä painotuoreita että jo melko iäkkäitäkin teoksia. Monen mielestä hyvin linjatonta, mutta hyvä niin, ei käy yksitoikkoiseksi. Siinä on sekin hyvä puoli, että kun lukee hyvin erilaisia kirjoja peräkkäin, niin on helpompi aina irrottautua edellisestä kirjasta (hyvä selitys).
Vanhemmiten on tullut paljon hitaammaksi lukijaksi kuin mitä nuorempana oli. Osa johtuu varmaan siitä, että nykyisin pitää olla hyvä valaistus lukiessa. Ei enää voi lukea missä vain ja milloin vain. Toinen syy on se, että vanhemmiten kun istuu mukavasti nojatuolissa kirjaa lukien, alkavat silmät väkisinkin painua kiinni. Ei siinä paljoa paina kuinka mielenkiintoinen se kirja on, pienet torkut on pakko välistä ottaa. Niin että parempi vaan kiiruhtaa hitaasti, eihän tässä minnekään kiire. Paitsi että lukemista odottavia kirjoja on kasvava pino!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti