torstai 12. syyskuuta 2013

WeeGee


    WeeGee - näyttelykeskus Espoon Tapiolassa pitää sisällään näyttelyitä, jotka eivät varmaan jätä ketään kylmäksi.


    Pihalla voi ihmetellä Futuroa:

    Modernin taiteen museosta löytyy tietysti modernia taidetta:



    Löytyy Lelumuseo jossa voi muistella lapsuuttaan:


    On myös Kellomuseo:



    Varsinainen helmi on Kuriton kaunosielu, Birger  Kaipaisen keraamisia fantasioita.  Nämä on ehdottomasti nähtävä paikan päällä, mitkään kuvat eivät tee näille oikeutta.


    Ja sitten on Helinä Rautavaaran museo, joka vei minut vielä toisellakin käynnillä sanattomaksi.


 
    Helinä Rautavaara (24.3.1928 - 27.2.1998) oli maailmanmatkaaja ja kulttuurien tutkija. 1950- luvulla hän liikkui Afrikassa keskellä itsenäisyystaisteluja.  Tämän jälkeen Rautavaara kiersi lähi-itää: Irak, Iran, Afganistan, Intia, Nepal  ja Ceylon.  Matkan aikana hän vieraili kuninkaallisissa palatseissa, joutui hiekkamyrskyihin, tutustui temppeleihin ja moskeijoihin sekä myös eksoottisiin uskonnollisiin rituaaleihin.


    Matkojen aikana heräsikin kiinnostus näihin uskonnollisiin rituaaleihin, joita hän alkoi tallentaa.  Aluksi valokuvaamalla mutta myöhemmin myös filmille.  Rautavaara alkoi myös kerätä rituaaleihin liittyvää esineistöä.


    50-luvun lopulla Helinä Rautavaara jatkoi psygologian opintojaan Yhdysvalloissa, mutta maailmamatkaajan kutsumus vei jälleen voiton.  Neljän vuoden aikana hän matkasi polkupyörällä Meksikosta Keski-Amerikan läpi Etelä-Amerikkaan tutustuen matkalla uskonnollisiin juhliin.  Laajimman aineiston hän keräsi Brasiliasta, synkretistisistä rituaaleista, jolloi hänet myös initioitiin paikalliseen Candomblé-kulttiin.


    60-luvun puolivälissä Rautavaara osallistui Senegalissa ensimmäiseen mustan taiteen festivaaliin.  Matka vei sieltä takaisin Brasiliaan, jossa hän täydensi dokumentaatiotaan.  70-luvulla matkat suuntautuivat Afrikkaan, 80-luvun alussa Jamaicalle.  Ensimmäisessä valokuvanäyttelyssä olikin aiheena ”Africa-Jamaica”, sen jälkeen näyttelyt ja aiheet seurasivat toinen toistaan.

 
    Hänen keräämänsä esineistö kasvoi niin laajaksi, että vuonna 1991 hän perusti oman Baga-Zombic -museon Helsingin Töölöön.  Esineistön kartuttaminen jatkui pitkälle 1990-luvulle, niin että museo lopulta laajeni viiteen eri asuntoon.


    Yhteistyönä Espoon kaupungin kanssa perustettiin 1997 Helinä Rautavaaran etnografisen museon säätiö.  Näin sai alkunsa WeeGee-talon Helinä Rautavaara -museo.

 
    Kokoelma, joka nyt on WeeGee-talossa nähtävänä, on häkellyttävän runsas esineistöltään sekä käsittämättömän laaja maantieteellisesti.  Kun lisäksi esillepano on onnistunut, niin matka museossa Helinä Rautavaaran jäljillä on kiehtovimpia kokemuksia, mitä museoissa ikinä olen kokenut.










2 kommenttia:

  1. Minäkin olen känyt pari kertaa ihailemassa Helinä Rautavaaran museon ihmeitä. Aikamoinen elämä hänellä on tosiaan ollut. Käymisen arvoinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä todellakin tuntui, kuin olisi matkannut jossakin satumaailman kaltaisessa tilassa. Esineistö ja värit eivät olleet tuttuja meidän omasta kulttuurista, siitä varmaan erikoinen sadunomainen tunnelma.

      Poista