Joskus vuoden 1953 keväällä, taisi olla toukokuuta, Waldemar seurasi uteliaana, miten aikuiset innoissaan keskustelivat miss universumista. Se missi oli kuulemma meidän kaikkien oma Armi Kuusela. Siitä oli tehty laulukin. Tai oikeastaan puhuttiin siitä, että se oli mennyt naimisiin jossain ulkomailla ja jonkun ulkomaalaisen kanssa. Ajatella, oli se kyllä hienoa että oikein ulkomaalaisen kanssa naimisiin.
Siitä puhuttiin mammalan radiossa ja kirjoitettiin lehdissä, niin Vapaa Sanassa kuin myös Suomen Kuvalehdessä. Vapaa Sana tuli kotiin ja isä luki sitä tarkkaan. Luki Waldemarkin siitä sarjakuvat, sillä Waldemar oli päässyt sarjakuvien makuun äidin ostamasta Aku Ankka-lehdestä joskus edellisenä syksynä. Aku Ankka alkoi olla aika loppuun luettu, sivut olivat jo sottaisia ja joku oli peräti irronnut tai ainakin revennyt. Mutta ei sen takia vielä kannattanut ostaa uutta, sanoi äiti.
Siinä Vapaa Sana-lehdessä kirjoitettiin usein Hertta Kuusisesta. Se oli joku tärkeä henkilö, joka hoiti ihmisten ja työmiesten asioita jossain Helsingin eduskunnassa tai sellaisessa muussa tärkeässä ja isossa paikassa jossa puhuttiin pöntössä. Waldemar suunnitteli että hänkin kokeilee pöntössä puhumista jos sattuu sellaisen jossakin näkemään. Se Kuusinen piti puheita ja kirjoitteli lehtiin kaikenlaisia juttuja joilla ajettiin asioita. Sitä Waldemar ei oikein ymmärtänyt, että mitenkä niitä asioita oikein ajetaan. Ne oli niitä aikuisten juttuja.
Sen sijaan mammalaan tulevassa Suomen Kuvalehdessä oli paljon kuvia kaukaisista paikoista ja uusista hameista ja takeista joita naiset pitivät päällään. Täti, joka asui vielä mammalassa, tykkäsi varsinkin niista hame-sivuista. Tädillä olikin komerossa aika paljon hameita, hän tosin sanoi niitä leningeiksi. Ja sitten se täti katseli haaveellisen näköisenä sellaisia sivuja joissa oli kuvia Olavi Virrasta ja muista laulajista. Silloin täti aina huokaili, ja kun Waldemar yritti matkia huokailua, oli täti suuttuvinaan. Ei se oikeasti kuitenkaan suuttunut. Waldemar tykkäsi eniten niistä kuvista joissa oli autoja tai oudon näköisiä eläimiä.
Lehdet kiinnostivat Waldemaria niin paljon, että hän perusti aivan oman lehden.
Valkoinen käärepaperi kelpasi tarkoitukseen mainiosti. Siitä kun leikkasi mahdollisimman samankokoisia paloja, laittoi päällekkäin, taittoi keskeltä kahtia ja neulalla ja langalla pisteli keskeltä kiinni, niin siinä se oli. Valmis tyhjä lehti johon mahtui paljon kuvia ja uutisia.
Waldemar sai luvan leikellä vanhoista sanomalehdistä kuvia joita keitetyllä perunalla oli hyvä liimata tyhjille sivuille. Itse sai päättää mitä kuvia ja millaiseen järjestykseen. Sen verran Waldemar osasi jo kirjoittaakin, että kuvien alle saatiin jotain tekstiäkin aikaiseksi. Varsinkin jos vaikeimmista sanoista otti oikeasta lehdestä mallia. Kuten arvata saattaa, ensinumerossa oli paljon kuvia autoista ja joku traktorikin pääsi mukaan. Nimet olivat aika vaikeita: Ford, Dodge, Buick, Leyland, Allis-Chalmers. Hameenkuvia siinä ei ollut mutta yksi kuva jostain ulkomaalaisesta kuuluisasta laulajasta pääsi mukaan. Tätikin voisi kiinnostua tästä Waldemarin omasta lehdestä.
Kansilehteen piti vielä saada joku aikuisiakin kiinnostava kuva. Silloin voisi näyttää lehteä äidillekin. Ja tietysti se pitäisi viedä myös mammalaan näytille. Lopulta kansikuva oli helppo valita, kun muisteli mistä ne aikuiset viime aikoina puhuivat: miss universum.
Kuvakin löytyi helposti, vähän saksia käyttämällä siitä sai sen kokoisen, että alle mahtui vielä tekstiäkin. Ensin isoin kirjaimin ”MAAILMAN KAUNEIN”. Alle kirjoitettava nimi löytyi Vapaa Sanasta, siitä voi ottaa mallia, että menee oikein: ”HERTTA KUUSINEN”. Kuinka olikin sattunut noin sopivan nätti nimi missille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti