Se mikä oli ennen, ja mikä on nyt

    Lähtiessäni 27. helmikuuta kohti Espanjaa, maailmassa oli päällimmäisiä murheita ilmastonmuutos, ilmastoahdistus.  Oli ihmisiä jotka jotka pitivät ilmastonmuutosta huijauksena tai ainakin sen mukanaan tuomia uhkakuvia runsaasti ylimitoitetuilta.  Oli ihmisiä jotka yrittivät saada ihmiskuntaa huomaamaan tekojensa seuraukset ja toimimaan muutoksen puolesta.  Paljon puhetta, vähän tekoja,  
    Maailmantalous sakkasi öljyvaltioiden yhteisrintaman hajottua, Trumpin asettaessa talouspakotteita ja yleisen epävarmuuden saadessa tilaa markkinoilla.
    Suomessakin oli havaittu 1 koronaviruksen aiheuttama sairastuminen, mutta viruksen liikkeet oli pystytty tarkkaan määrittelemään.

    Palasin 22. maaliskuuta (kaksi viikkoa etuajassa) Espanjasta Finnairin järjestämällä evakuointilennolla Suomeen.  Maailma oli muuttunut 25 päivässä.  Kaikki se mikä oli ennen uutisotsikoissa ja ihmisten puheissa, oli menettänyt tyystin painoarvonsa.  Ihmiskunnan uhkana on nyt COVID-19.  Paljon puhetta, onneksi myös paljon tekoja.

    COVID-19 on repinyt palasiksi totutun toimintaympäristömme, toimintatapamme ja ajatusmallimme.  Kaikki tuttu ja turvallinen on hetkessä hävinnyt, tilalla on epätietoisuus tulevasta.  Epätietoisuus kasvaa päivä päivältä, epätietoisuuden myötä myös huoli niin omasta kuin lähimmäistemme kohtaloista.  Yhteisymmärryksessä asetamme normaalia ja  totuttua elämää rajoittavia toimenpiteitä.   

    COVID-19 tulee jokaisen ihmisen iholle, se ei valikoi kohteitaan.  Se koskettaa minua ja sinua, se vaarantaa ihmisten elämää.  Se yltää ennen pitkää luultavasti joka puolelle planeettaamme.
    Ilmastonmuutos oli paljon kaukaisempi asia eikä se ollut samanlainen uhka maapallon kaikille kolkille.  Eikä ilmastonmuutos ollut niin henkilökohtainen, koska se vaikuttaisi vasta seuraaville sukupolville eikä silloinkaan ehkä omilla kulmilla kovin ankarasti.
    Näinkö me oikeasti ajatellaan?

    Maailma on nyt joka tapauksessa rikki.  Valtioissa on käytössä hätätilalakeja ja pakkotoimia.  Osa ihmisistä hamstraa kuoleman pelossa mitä ihmeellisimpiä asioita, osa uskoo edelleen olevansa kuolemattomia ja elävät kuten ennenkin.  Suurin osa yrittää sopeutua määrättyihin rajoituksiin ja elää niiden puitteissa mahdollimman normaalia elämää.  Mutta mikään ei ole ennallaan COVID-19 hellittäessä otteensa.  Monet asiat toki palaavat vähitellen samantapaisiksi kuin ennenkin ja elämä jatkuu.  Mutta uusia tuntemattomia uhkia virusten muodossa ilmaantuu tulevaisuudessakin.  Ennen niiden ilmaantumista olisi ihmiskunnalla varmaan sopiva hetki keskittyä torjumaan jo tiedostettuja uhkia.  Ilmastonmuutos tulee olemaan pysyvä, se ei ole muutamassa kuukaudessa ohi.  Elämäntapamme tulee joka tapauksessa muuttumaan - miksi emme muuttaisi sitä itse?