Nyt se sitten päättyi.
Simonin suvun vaiheista kertova Heimat (Kotiseutu)-trilogia oli hieno ja mieliinpainuva matka halki vuosisadan (1919 - 2000). Oli haikeata jättää jäähyväiset nyt, kun heidän matkassaan oli kulkenut viikoittain yli seitsemän kuukauden ajan. Monta ihmistä ja monta ihmiskohtaloa ehti tulla tutuiksi matkan aikana, melkein kuin itsekin olisi asunut Schabbachissa ja kylän asukkaat, elokuvan henkilöhahmot, olisivat olleet tuttuja naapureita. Tämä Edgar Reitzin luoma järkälemäinen trilogia piti sisällään 30 elokuvaa ja kesti yhteensä 52 tuntia.
* * * * *
* * * * *
Tämä kaikki oli Edgar Reitzin omaa luomusta, sitä ei tehty minkään romaanin pohjalta. Kyseessä on siis melkoinen näyte luovuudesta, tahdosta ja vahvuudesta. Toivottavasti Reitz antaa vielä jossain vaiheessa kuulua itsestään. Ikää hänellä tosin on jo 83 vuotta, mutta luomisvoimahan ei välttämättä häviä minnekään. Vuosituhannen vaihteesta, johon tuo kolmas osa päättyi, on jo kulunut 16 vuotta. Tänä aikana maailmassa on ehtinyt tapahtua paljon asioita. Ajan tapahtumia voisi tarkastella vaikkapa Hermannin tyttären Lulun ja tämän pojan Lukaksen kautta.
Onhan häneltä kyllä trilogian jälkeen valmistunutkin vuonna 2013 lähes nelituntinen ”Kotiseutu - Kaipauksen vuodet (Die andere Heimat: Chronik einer Sehnsucht)”, joka sijoittuu 1840-luvulle. Draama kuvaa samaisen Schabbachin kylän asukkaita (erityisesti Simonin sukua) aikana, jolloin lähdettiin paremman elämän toivossa meren taakse siirtolaisiksi. Elokuva esitettiin Teemalla 2.1 ja nyt 15.8 ja 22.8 se esitetään uusintana kahdessa osassa.
Kirjoitin blogissani lokakuussa 2013 esittelyn Heimat-trilogiasta http://waarin-vinkkeli.blogspot.fi/2013/10/heimat-kotiseutu.html . Tuossa postauksessani on vierailtu sen jälkeen 1136 kertaa. Tämän vuoden alussa se nousi uudelleen blogini luetuimmaksi postaukseksi - viimeisen viikon aikanakin siellä on vierailtu viitisenkymmentä kertaa.
Kiitos kaikille lukijoille ja Heimatin ystäville!
Tallensin tuon sarjan, katselumaratooni edessä, kunhan olympialaisista päästään eroon.
VastaaPoistaFirst things first!
PoistaJäähyväisten aikaa eletään Kotiseudun katsojien kesken. Paljon on jäänyt mieleen pohdiskeltavaa, paljon myös ihmeteltävää siitä, mihin yhden ihmisen kertojanvoimat yltävät. Monesti olen ajatellut, että kun luen suurenmoista kirjallisuutta, saan seurustella nerokkaiden ihmisten kanssa. Ei haittaa, vaikka he olisivat eläneet ennen omaa aikaani. Nyt liitän samaan ihailevaan huokaukseen ainakin yhden elokuvakertojan, Edgar Reitzin.
VastaaPoistaOli mukava lukea tämänkin postauksesi niin kuin myös se isotöinen. Kiitos kummastakin.
Kiitos kommentista, Lissu. Koettua sulatellen ja uusia kokemuksia odotellen, hyvää loppukesää sinulle.
Poista