tiistai 30. kesäkuuta 2015

Nyt on tullut blogin päätepiste.



    Aloitin blogini Waarin vinkkelistä 3.3.2013.  Vuoden 2013 aikana synnytin 109 postausta, seuraavana enää 76 ja tänä vuonna ainoastaan 11.  Lukijoita nämä yhteensä 196 postausta ovat kaikesta huolimatta saaneet yllättävän paljon, mikä tietysti tuntuu hyvältä.  Mutta suunta on kuitenkin siis ollut alaspäin, postaukset ovat uhkaavasti harventuneet.

    On tullut aika laittaa blogille päätepiste.  Onko se sitten lopullinen - aika näyttää.  Jos tuo viime syksyn aikana kadonnut kirjoittamisen kipinä sekä luottamus itseensä taas joskus jostakin löytyy, niin ehkä homma jatkuu.  Ehkä  Waarin vinkkelin merkeissä tai sitten jossain muussa muodossa.

    Mutta nyt siis kaunis kiitos ja kumarrus kaikille teille jotka olette vaivautuneet lukemaan blogiani ja katselemaan kuviani.  Toivorikkaasti Ross Parkeria ja Hughie Charlesia lainaten (koska Einmal ist keinmal):

”We'll meet again,
Don't know where,don't know when,
But I know we'll meet again, some sunny day.
Keep smiling through,
Just like you always do,
Till the blue skies drive the dark clouds, far away.
So will you please say hello,
To the folks that I know,
Tell them I won't be long,
They'll be happy to know that as you saw me go
I was singing this song."