Somerolla käynti herättää minussa aina joitakin nostalgisia tuntemuksia, olenhan asunut siellä ensimmäiset 15 vuottani. Niin monet asiat ovat toki muuttuneet vuosikymmenien myötä, mutta aina törmää johonkin, joka tuntuu tutulta - tämä kuului nuoruuteeni.
Eilen, Helatorstaina, oli sitten varsinainen nostalgiapäivä. Itse asiassa Somerolla vietetään oikein kokonaista nostalgiaviikkoa. On monenlaista tapahtumaa ja näyttelyä 50- ja 60-lukujen hengessä. Kahviloissa ja ravintoloissa on tarjolla viikon henkeen sopivaa nautittavaa, kaupat ovat huomioineet sen ja jostakin kuulin, että jopa kaupungintalon henkilöstökin olisi pukeutunut ajan henkeen sopivasti. Useimmat näyttelyistä on avoinna koko viikon, osa tapahtumista vain tiettynä päivänä. Nostalgiaviikon ohjelma löytyy tietysti netistä sekä useimmista somerolaisista liikkeistä.
Me aloitimme nostalgiapäivän Someron torppamuseosta, jossa avattiin valokuvaaja Olavi Virtasen valokuvanäyttely. Kuvia oli kattavasti vuosikymmenien varrelta. Tämän ikäiselle entiselle somerolaiselle ne toivat mieleen runsaasti muistoja. Olavi Virtanen on mies, joka on ikuistanut vuosikymmenien ajan somerolaisten juhlaa ja arkea. On mukana traagisiakin tapahtumia, kuvia auto-onnettomuuksista, tulipaloista jne. Mutta enimmäkseen sitä tavallista arkea, joka ilman näitä kuvia painuisi unholaan. Kunnioitan suuresti näin valtavan työn tehnyttä miestä, kiitos!
Seuraavaksi kävimme Hovilan kartanolla. Kartanon kookkaan navetan tilavalle vintille oli pystytetty näyttely: Muistojen kultaa - nuoruuden hurmaa 1950 - 1960. Avajaispäivän alkutunteina näyttelyssä ei ollut ruuhkaa, mutta uskon, että tännekin yleisö tiensä löytää. Näyttelytilaan oli rakennettu pitkä katu, jonka molemmin puolin oli pystytetty huoltoasemaa, kampaamoa, koulua, elokuvateatteria ja mitä kaikkea siinä olikaan. Kadun päässä oli iso aukio, josta löytyi mm. tanssilava orkesterin takahuoneen kera, maitolaituri sekä kahvila. Koulun luokkahuoneen taululla komeili tutun oloinen runo: kirjailijanimellä Ester Ahokainen lastenkirjoja kirjoittaneen entisen opettajani Ester Savikurjen kirjoittama runo mittarimadosta. Käykääpäs lukaisemassa, jos ette saa valokuvastani tolkkua.
Someron toisella laidalla, Pellavakeskuksen tiloissa, tutustuttiin tekstiilitaiteilija Saara Hirvisalon suunnittelemiin kankaisiin. Saara Hirvisalo suunnitteli teollisuudelle sisustus- ja vaatekankaita, aluksi taiteellisena pääsuunnittelijana Tikkurilan Silkille vuosina 1965 - 1971, ja sen jälkeen vapaana taiteilijana muun muassa Finlaysonille, Tampellalle ja Porin Puuvillalle. Voimakkaat, upeat värit hehkuivat ja toivat muistumia kauan sitten nähdyistä verhoista, pöytäliinoista sekä muista tekstiileistä.
Myymälän puolella löytyi sitten varmaan kaikkea mitä pellavasta voi tehdä, mutta myös paljon muuta taiteilijoiden ja pienten tuottajien valmistamia tuotteita sekä suuhunpantavaa. Itselleni tarttui matkaan pellavalakritsia, piaposuklaata sekä tietysti piapojauhoja kilon pussi. (Muut kuin somerolaiset tuskin tietävät, mitä piapo on. No, ottakoon selvää!)
Someron keskustassa oli alkanut tällä välin melkoinen kuhina. Kaiken ikäisiä ihmisiä oli liikkeellä sekä kokoontuneina istumaan terasseille. Vielä puolilta päivin oli ollut hyvin hiljaista, mutta nyt aurinko oli houkutellut porukat liikkeelle. Poikettiin katsomaan entistä opinahjoani, Someron yhteiskoulua, sittemmin Kiiruun koulua. Eihän siellä enää ollut muuta kuin tasainen kenttä, kosteusongelmainen rakennus purettiin viime vuoden lopulla, surullista. Kiiruun puistossa sen sijaan oli nähtävää, keltavuokkoja koko puisto täynnään, upeaa.
Kun sitten keskustan kadulle alkoi ilmaantua toinen toistaan kauniimpia ja komeampia nostalgia-autoja, oli aika lähteä Rantatupaan tutustumaan nostalgiaherkkuihin. Upeat vanhat autot alkoivat kerääntyä samaisen ravintolan pihalle ja ympäristöön, lähteäkseen kulkueena ensin Hovilan kartanolle ja sieltä edelleen Esakalliolle nostalgiajameihin. Me vaimon kanssa sen sijaan suuntasimme matkamme kotiin kohti Hämeenlinnaa.
Tässä on sitten nippu kuvia näkemästäni ja kokemastani. Menkääpä tutustumaan paikanpäälle, Someron nostalgiaviikko jatkuu vielä sunnuntaihin 15.5 saakka. Somerolla aina sattuu ja tapahtuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti