Huhtikuu lopuillaan. Lumet hävinneet jonnekin, materia muuttanut muotoaan. Huomenna tulee vuosi siitä, kun kysynnän ja tarjonnan määrittämällä rahasummalla loimme enemmän tai vähemmän pysyvät siteet tähän rivitalopäätyyn. Samalla vastuullemme siirtyi piha, joka edellisen asukkaan jäljiltä oli saanut melkoisen määrän kasvillisuutta. Eikä se ole mitään voikukkaa ja rikkaruohoa, vaan oikein kunnon sortimentti toinen toistaan upeampia kukkia tai sanoisinko koristekasveja.
Tänään hämmästytin itseni, sekä tietysti naapurit, haravoimalla menneen vuodenajan muistot osittain sammaloituneelta nurmikolta. Viime kesänä rakentamani terassin siivosin roskista jo lauantaina. Isoista keväisistä työsuorituksista on enää jäljellä terassin pesu sekä puuöljykäsittely. Sitten vaan kalusteet paikalleen sekä odottamaan josko se kesä pian tulisi.
Tein myös jotain sellaista, jota monet varmaan kauhistelevat: purin kompostorin sisältöineen alkutekijöihinsä. Kompostoria oli hoitanut edellinen asukas, viherpeukalo-vanharouva suurella rakkaudella sekä selvästikin taidolla. Pari vuotta maatuneen, ihan hyväntuntuisen tavaran levittelin varovasti kukkapenkkien päälle sekä pensasaidan juureen. Varsinaisen kompostorin purin siistiksi läjäksi, säkkiin pantavaksi ja pois kuljetettavaksi. Olen nimittäin elämäni aikana moneen eri otteeseen, monessa eri paikassa ja monennäköisillä kompostoreilla yrittänyt saada aikaiseksi hyödynnettävää biojätöstä ruohoista, lehdistä, raparpereista, perunankuorista ja kaikenlaisesta kompostoriin kuuluvista aineksista. Tulos on ollut aina joko kuiva ja karheaa rusehtavaa tai sitten limaisen oloista mustaa mönjää. Ei se ole paljoakaan kannustanut jatkamaan kompostointia, olen saanut tarpeekseni!
Tänä keväänä jo tietää, mistä kohdin pitäisi minkäkinlaisia kukkia nouseman. Nyt uskaltaa jo nypätä rikkaruoholta näyttävän kasvin pois paikasta, jonne tietää nousevan aivan erinäköistä silmän iloa. Uskaltaa myös hankkia johonkin kohtaan uusia kasveja jos muisti sanoo, että siinä oli tyhjän oloinen tila.
Suuri haaste on saada selville kaikkien kasvien nimet! Ja sitten vielä muistaa ne tulevinakin vuosina, kun esittelee ylpeänä ja asiantuntevana kukkia vieraille. No, päätin ratkaista ongelman siten, että kuvaan jokaisen kasvin silloin, kun ne koreilevat kukinnoillaan. Etsin niille oikeat nimet googlettamalla ja hyödyntämällä kasvien tunnistamiseen tehtyjä ohjelmia. Sen jälkeen teen niistä kasviston tai kuvaston, tai siis jonkinlaisen tiedoston, josta voi aina käydä tarkistamassa, että tämä kukka tässä on vaikkapa Posliinihyasintti, Puschkinia scilloides. Luulisi tekevän vaikutuksen!
Joo, tiedän kyllä, että vaativat ne kasvit muutakin kuin vain vieraille esittelemistä. Onneksi tämä piha on niin kompaktin kokoinen, että tällainen tumpelokin vaadittavasta työmäärästä selviää. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin kyllä minä jo vähän olen odotellutkin tätä hetkeä, kun saa kaivaa puutarhatyökalut esiin. Kasveja pukkaa mullan alta ja lintujen keväinen laulu täyttää ilman: Waarilla alkoi kevät!
