Tässä olisi muutamia hieman eri lailla nähtyjä kuvia Helsingistä. Vähän enemmän dramatiikkaa sävyissä, vähän tarkoituksellista terävyyden pehmennystä ja värien suttuisuutta: tunnelma on aivan erilainen kuin alkuperäisissä kuvissa.
(Kuvat kannattaa klikata suurempaan kokoon, silloin niistä löytää enemmän yksityiskohtia.)
Kaivopuisto
Korkeavuorenkatu
Rautatieasema
Kiasma ja Marskin patsas
Tyynenmerenkatu
Merikatu
Baana
Johanneksen kirkko
Telakkaranta
Telakkakatu
Kansalaistori (Kiasma ja Sanomatalo)
Hyväntoivonpuisto, Jätkäsaari
Ursininkallio
Suurkirkko
* * * * * * * * *
Jos luulet tämän kiinnostavan Fb-kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta F-painikkeesta.
Vuosi sitten oli moni asia toisin kuin tänään, niin omassa elämässä kuin laajemminkin nähtynä. Toiset asiat etenivät vääjäämättä omaa rataansa, niiden sijainti vuoden lopussa oli hyvinkin ennustettavissa ja arvattavissa. Sitten taas monen asian suhteen oli odotettavissa hyvinkin erilaisia kehityskulkuja, kuin mitä vuosi sitten mukanaan toi, kovin monenlaiset asiat saivat hyvinkin yllättäviä, täysin arvaamattomia käänteitä.
Omassa elämässäni suurin ulospäin näkyvä muutos, muutos jota tammikuisessa Andalusiassa elämääni pohtiessani en osannut ennakoida, oli asuinpaikan vaihdos. Oli toki tiedossa, että Jätkäsaaren asunto ei tule olemaan kovin pitkäaikainen koti. Silti päätös muuttamisesta syntyi hyvinkin nopeasti keväällä. Ja kuten meidän perheessä on tapana, päätös myös toteutettiin pikavauhtia. Vappuna aloitin remontin uudessa asunnossa Hämeenlinnassa ja kesäkuun puolivälissä muuttoauto siirsi maallisen omaisuutemme Helsingistä.
Vuosi sitten en tosiaankaan osannut aavistaa että kirjoittaisin tätä postausta Hämeenlinnassa. En silloin myöskään osannut aavistaa, mitä kaikkea muuta elämääni merkittävästi vaikuttavia asioita tulisi tapahtumaan. Tarkemmin erittelemättä osa oli hyvinkin rankkoja, osa taas niitä hienoja juttuja joita vain elämä voi tuoda tullessaan. Vuoden 2015 alkaessa katselimme vaimon kanssa Helsingin yllä räiskyviä lukemattomia raketteja, maistoimme kuohuvaa ja totesimme hyvinkin ansainneemme sen. Olimme taas selviytyneet kunnialla yhdestä vuodesta. Olimme taas, ihan vähäsen, kasvaneet ihmisinä.
Mitä nyt sitten yritän tällä sanoa? En muuta kuin sen, että elämä on jatkuvasti täynnä yllättäviä käänteitä ja tapahtumia. Välistä tuntuu, että niitä on enemmän kuin parhaimmissakaan romaaneissa. Näin siitäkin huolimatta, että toisinaan kaikki arjessa tuntuu päivästä toiseen jatkuvalta samanlaiselta tylsältä junnaamiselta. Ja näihin elämän tuomiin yllätyksiinhän ei mitenkään osaa valmistautua eikä varautua, eiväthän ne muuten yllätyksiä olisikaan.
Entä mitä sitten alkanut vuosi tuo tullessaan? Lienee viisaampi, että antaa arvailujen olla. Tietysti voi, ja tuleekin asettaa itselleen tavoitteita. Tavoitteita, jotka tuntuvat hyviltä ja tavoittelemisen arvoisilta, ei kuitenkaan niin että ”minun täytyy”, vaan että ”haluaisin”. Elämän virta on kuitenkin joka tapauksessa niin voimakas, että sen mukana me keikumme vain lastuina laineilla. Virran mutkan taakse ei useimmiten pysty näkemään ennen kuin on jo sen ohittanut.
Tästä alkaa kolmas vuosi kun tarkastelen asioita Waarin vinkkelistä ja kirjoitan elämästäni sekä siihen sisältyvistä tai sitä sivuavista asioista. Viime syksy oli moninaisista syistä vähän hiljaista, ja edelleenkin tuntuu kovin vaikealta päästä taas kirjoittamisen alkuun. Se ei vaan ole tuntunut sellaiselta luontevalta kuin aiemmin. No, ehkä se on ohimenevää, yritän olla ottamatta siitä paineita. Ja ainahan voi laittaa kuvapostauksen jos kirjoittaminen ei luonnistu (yksi kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa).
Kiitos kun olette jaksaneet seurata blogiani!
