Perhana, kuvia vuodelta 2014

   
    Vähiin käy, ennen kuin kokonaan loppuu.  On siis korkea aika vilkaista mitä kuva-albumiin on kertynyt tämän vuoden mittaan.  Keräsin tähän nipun itselleni jotenkin merkityksellisiä otoksia.  Ne eivät siis ole suinkaan mitenkään erinomaisesti onnistuneita, vaan ne sen sijaan kertovat jotain, millä on jonkinlaista merkitystä itselleni.  Joitakin hetkiä, jotka haluan muistaa ja säilyttää kohta päättyvältä vuodelta.

    Yhteensä kuvia kertyi 1844 (35 Gt Raw muodossa).  Se on kolmisen sataa vähemmän kuin viime vuonna, olen siis tullut laiskemmaksi.  Mutta on siinäkin materiaalia käsiteltäväksi, osan olenkin jättänyt aivan sellaisenaan odottamaan aikaa jolloin niitä voisi tarvita.  Mutta tässä nyt sitten joitakin poimintoja, jotka saavat kuvastaa minun vuottani 2014.

   Hyvää uutta vuotta 2015!

Ohimarssi

Fuengirola 11.01

 Odotus

Malaga 12.01

 

 Painajaisuni Osbornen härästä

Fuengirola 13.01

 

Sadetta Ctra. Espinelillä

Ronda 16.1

 

 Rotkon reunalla

Ronda 16.1

 Business is business

Ronda 16.1

 Sano se kukkasin

Ronda 16.1

 

 Tunnustus

Fuengirola 17.1

 Olen nähnyt auringon appelsiinipuussa

Sevilla 25.1

 Flamenco

Sevilla 25.1

Päivännousu Välimerellä 1

Fuengirola 30.1

 Päivännousu Välimerellä 2

Fuengirola 1.2

 Päivännousu Välimerellä 3

Fuengirola 4.2

 Guitar Man

Fuengirola 1.2

 Ikuisen tulen vartijat

Helsinki, Ursininkallio 21.2

 Saumatonta yhteistyötä

Helsinki, Jätkäsaari 22.4

 Sininen ja valkoinen

Somero 23.4

 Auringonpalvoja

Espoo, Nuuksio 27.4

 Kevään ensimmäinen

Helsinki, Jätkäsaari 26.5

 

 Ja ilta oli rauhaisa

Helsinki, Jätkäsaari 6.6

 Juhannuspäivä

Somero 21.6

 Impromptu

Hämeenlinna, Linnajazz 13.7

 Iltalennolla

Hämeenlinna, Voutila 17.7

 

 Kuumaa huumaa

Hämeenlinna, Linnanpuisto 26.7

Nel blu dipinto di blu

Hämeenlinna, Linnanpuisto 26.7 

 Linnanneidot

Hämeenlinna, Keskiaikamarkkinat 16.8

 Käskynjako

Hämeenlinna, Keskiaikamarkkinat 16.8

 Syksynkeltaista

Hämeenlinna, Nummi 12.10

 Sarastus

Hämeenlinna, Voutila 24.10

 Ensilumi

Hämeenlinna, Voutila 6.11

 Valoa kohti

Hämeenlinna, Voutila 5.12

 Räntää ja pihlajanmarjoja

Hämeenlinna, Voutila 17.12

Talven valo

Hämeenlinna, Voutila 25.12

“So what kind of music are you into?”

   

    Ajattelin jatkaa tätä tilinpäätöstä vuodelta 2014 ja tällä kertaa musiikista, vaikka se tuskin kiinnostaa muita kuin itseäni ja äitiäni.  Äitejähän aina kiinnostaa mitenkä ja kenen seurassa lapset viettävät aikaansa.  Siis ainakin kaiken tämän ajan olen viettänyt poissa pahanteosta.

    Tilinpäätöstä on helppo jatkaa musiikin osalta, koska Spotify tarjoaa auliisti tietoa vuodestani 2014 musiikin parissa.  Se on sikäli luotettavaa tietoa, että oikeastaan kaikki kuuntelemani musiikki on lähtöisin Spotifystä.  En laske esimerkiksi autossa kuultua musiikkia kuuntelemaani musiikkiin, koska se ei ole oma valintani vaan jonkun muun.

    Spotify kertoo, että olen tänä vuonna kuunnellut musiikkia yhteensä 307 tuntia eli 12,8 vuorokautta!  Kuulostaa äkkiseltä paljolta, mutta en tiedä onko se oikeastaan.  Onhan vuodessa kuitenkin 365 vuorokautta, että jäähän siinä aikaa muuhunkin, monenlaiseen turhaankin.   Eniten aikaa musiikin parissa olen viettänyt perjantaisin ja tiistaisin, vähiten keskiviikkoisin. 

    Kuuntelemastani musiikista eniten on lähtöisin/kotoisin USA:sta, 21%.   Musiikista 19% tulee Suomesta, 14% Ruotsista, 10% Norjasta ja 7% Israelista.  Onpa omituinen jakauma tuolla loppupäässä, täytyy varmaan vähän selittää.  Tuo Ruotsin osuus ei kuinkaan tule Abbasta, vaan pohjoismaisesta jazzista, johon olen viime vuosina sotkeentunut niin pahasti, että ei sieltä helpolla pois pääse.  En tosin ole yrittänytkään.  Norjan osuus on varmasti vahvassa nousussa muutamien loppukesästä löytämieni erinomaisten laulajien ansiosta, kaikki naisia.  Israelin vahvaa osuutta selittää lähes yksinomaan yksi ainoa basisti: Avishai Cohen.  Lisäksi sieltä toki tulee myös mainio trumpetisti, jonka nimi sattuu myös olemaan Avishai Cohen!  (En ole vielä ehtinyt käydä läpi muita israelilaisia muusikoita, ties miten monta Avishai Cohenia sieltä löytyisi.)

    Koska musiikki aina jostain syystä sijoitetaan johonkin genreen, on Spotifykin tietysti näin tehnyt.  Itse en noita rajoja asettelisi aivan näin, mutta ehkä ne jotain kuvastelevat - eivät kuitenkaan anna läheskään oikeaa kuvaa.  No niin tai näin, Spotify kuitenkin jaottelee kuuntelemani musiikin seuraavasti: 34% Contemporary jazz (mainstreamia 80 luvulta alkaen), 29% Finnish pop (koostuu mm. pop, rock, folk, jazz, singer-songwriter…), 14% Norwegian jazz, 14% Jazz trio ja 12% Jazz fusion.

    Spotify myös tietää kertoa että useimmiten kuuntelemani artisti on Edu Kettunen, tuo vanhetessaan paraneva laulaja-lauluntekijä.   Toisena on ruotsalaisen, nuorena sukellusonnettomuudessa kuolleen pianistin Esbjörn Svenssonin Trio (E.S.T).  Kolmantena mystinen basisti  Avishai Cohen Israelista.  Helmikuussa kuollut flamencon mestari, kitaristi Paco De Lucia on neljäntenä ja Norjan myyttinen shamaani, trumpetisti Nils Petter Molvaer on listan viidentenä.


    Vaikka tämän kirjoittamisessa ei mitään varsinaista järkeä ollut, niin sainpahan ainakin taas kirjoitettua yhden postauksen blogiini.  Ja saittehan jonkinlaisen käsityksen miten päiviäni vietän.  Jos musiikkia ei olisi, mitenköhän tuonkin ajan muutoin kuluttaisin?  Tätä kirjoittaessani kuuntelin hienoa norjalaista laulajaa Kari Bremnesiä (etunimestä huolimatta nainen), ja tietysti Spotifystä!

Eräänlaisia tilinpäätöksiä

    

    Jos vaikka aloittaisi kuluvan vuoden tilinpäätökset kirjoista.  Kirjoista jotka ovat muokanneet vanhenevan miehen maailmankuvaa ja tarjonneet miellyttäviä lukuhetkiä.  Hetkiä, jolloin on päässyt pois ympäröivästä tutusta ja arkisesta maailmasta, mukaan ennestään tuntemattomien ihmisten matkaan.

    Olen ottanut tavakseni merkitä itselleni muistiin kirjat jotka olen lukenut.  Yhdessä vaiheessa kirjoitin niistä myös jonkinlaisen kuvauksen, kuvauksen sisällöstä millaisena olin kokenut sen.  Se tapa valitettavasti jäi jo kauan sitten.  Nyt olisi muutaman kymmenen vuoden jälkeen mielenkiintoista lukea miten olin jonkin kirjan kokenut ja verrata sitä myöhempään kokemukseen.  Kirjahan ei ole muuttunut, lukija on muuttunut - löytää asioita joihin nuorena ei ollut kiinnittänyt huomiota tai jotka nyt ymmärtää toisin.

                * * * * * * *

 

    Vuoden alussa Espanjassa viettämäni kuukauden aikana sain luettua vain kolme kirjaa.  Aikani kului enempi siihen, että yritin itse kirjoitella kaikenlaista - ei tosin kovin mairittelevin tuloksin.  Aloitin Karl Ove Knausgårdin mammuttimaisen ”Taisteluni”-sarjan, ja se imi kyllä vastustamattomasti mukaansa.  Hämeenlinnalaisen Juha Itkosen kirjasta löytyi yllättäviä yhtymäkohtia norjalaiseen Knausgårdiin.    
 
     Karl Ove Knausgård:  Taisteluni, Ensimmäinen kirja
     Juha Itkonen:  Hetken hohtava valo
     Alice Munro:  Viha, ystävyys, rakkaus

                                                   * * * * * * *

    Kevääseen mahtui sitten muutama runokokoelmakin,  erityisesti on mainittava Marja Leena Toukosen toinen kokoelma ”Valo taipuu”.  Kirjoitin siitä silloin blogissanikin ( http://waarin-vinkkeli.blogspot.fi/2014/02/valo-taipuu.html ).  Ja tietysti retki Knausgårdin maailmaan jatkui kahden kirjan verran, puolimatkan krouvi siis ohitettiin.  Kjell Westö vei romaanissaan syvälle 60-lukulaiseen Helsinkiin, nostalgiaa.

    Marja Leena Toukonen:  Valo taipuu (runoja)
    Kjell Westö:  Älä käy yöhön yksin
    Karl Ove Knausgård:  Taisteluni, Toinen kirja
    Heli Laaksonen:  Sulavoi
    Edith Södergran:  Elämäni, kuolemani ja kohtaloni (runoja)
    Karl Ove Knausgård:  Taisteluni, Kolmas kirja

                                                     * * * * * *

    Alkukesä kului uudessa kodissa remonttia tehden ja loppukesä lekotellessa voimia keräten, ei oikein jaksanut  lukeakaan.  Kari Hotakainen ja Mikael Niemi puolestaan rakensivat kirjoissaan kuvaa kumpikin vähän omalaatuisesta poliisista.  Anna-Leena Härkösen Juhannusvieraaseen tutustuin koska se nyt vaan sattui osumaan käteen.

    Kari Hotakainen:  Huolimattomat
    Mikael Niemi:  Mies joka kuoli kuin lohi
    Anna-Leena Härkönen:  Juhannusvieras

                                                     * * * * * * *

    Syksyllä lukeminen käynnistyi vähän hitaanlaisesti, liekö johtunut ”Dublinilaisista”.  Toukoselta ilmestyi vaihteeksi muuta kuin runoa, vaikea mutta kiehtova matka myyttiseen tietoisuuteen ”Sanatonta” etsimään.  Myyttinen tietoisuus oli kyllä vahvasti läsnä hänen keväällä ilmestyneissä runoissaankin.  Sitten piti testata e-kirjaa ja Paul Coelhoa koska ”Uskottomuuden” sai melkein ilmaiseksi kirjamessujen aikana. Olihan sitä helppo lukea iPadilla, mutta ei se samalta tuntunut kuin oikean kirjan pitäminen kädessä!  Marraskuussa tulikin sitten käytyä taas ”Muumilaaksossa” ja nyt on meneillään neljäs kirja Knausgårdia.  Joulun aikoihin olisi vielä tarkoitus tutustua Juice Leskisen "Risaiseen elämään".

    James Joyce:  Dublinilaisia
    Marja Leena Toukonen:  Sanaton - silta myyttiseen tietoisuuteen
    Paulo Coelho:  Uskottomuus
    Tove Jansson:  Muumilaakson marraskuu
    Karl Ove Knausgård:  Taisteluni, Neljäs kirja

                                               * * * * * *


    Melkoista sillisalaattia siis näyttää olevan tämänkin vuoden kirjojen aiheet.  Mukana on sekä painotuoreita että jo melko iäkkäitäkin teoksia.  Monen mielestä hyvin linjatonta, mutta hyvä niin, ei käy yksitoikkoiseksi.  Siinä on sekin hyvä puoli, että kun lukee hyvin erilaisia kirjoja peräkkäin, niin on helpompi aina irrottautua edellisestä kirjasta (hyvä selitys).  

    Vanhemmiten on tullut paljon hitaammaksi lukijaksi kuin mitä nuorempana oli.  Osa johtuu varmaan siitä, että nykyisin pitää olla hyvä valaistus lukiessa.  Ei enää voi lukea missä vain ja milloin vain.  Toinen syy on se, että vanhemmiten kun istuu mukavasti nojatuolissa kirjaa lukien, alkavat silmät väkisinkin painua kiinni.  Ei siinä paljoa paina kuinka mielenkiintoinen se kirja on, pienet torkut on pakko välistä ottaa.  Niin että parempi vaan kiiruhtaa hitaasti, eihän tässä minnekään kiire.  Paitsi että lukemista odottavia kirjoja on kasvava pino!

Pikkujoulun jälkitunnelmissa

   Miltä maailma näyttää pikkujoulujuhlinnan jälkeen?

   Kierros kotona, ja kaikki näyttäisi olevan ennallaan...   Vai onko sittenkään?  Näyttää tutulta, mutta jotain outoa tavaroissa on.  Onkohan tämä sitä krapulaa?  Vai auttaisiko käynti optikolla?