lauantai 14. syyskuuta 2013

Seis, aurinkokunta, tahdon ulos!


  
    5.9 1977 lähetettiin matkaan 815 kg painava avaruusluotain Voyager 1.  Sen tehtävänä oli tutkia ulkoplaneettoja ja tähtienvälistä avaruutta.


    Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että jossakin oli kasaantunut niin paljon viisautta ja teknistä osaamista, että tämä luotain voitiin rakentaa.  Silloinhan tavallisten kansalaisten parissa sen tavoitteita pidettiin vähän kuin toiveajatteluna, mahdollisesti ehkä joskus kaukana tulevaisuudessa toteutuvina, ei niihin oikein osannut vakavissaan suhtautua

 
    Samana vuonna julkaistiin ensimmäinen henkilökohtainen tietokone, Apple II.  Sekin tuntui silloin melkoiselta ihmeeltä ja saavutukselta, ja kuitenkin se oli vielä kovin kaukana aurinkokuntamme ihmeiden tutkimisesta.

  
    Meidän silloinen presidenttimme Urho Kaleva Kekkonen tuskin tuolloin keskusteli NKP:n pääsihteeri Leonid Iljitš Brežnevin kanssa siitä, mitenkä Voyager 1 jättää taakseen aurinkokuntamme.
 
    Ja kun samana vuonna Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa siirtyivät viimeisinä Suomen kuntina peruskoulujärjestelmään, niin tuskin opettajainhuoneessa pohdittiin, että missähän mahdamme opettaa 36 vuoden kuluttua kun Voyager 1 ottaa suunnan kohti Kirahvin tähdistöä.

   
    Kului vajaa pari vuotta, ja Voyager 1 suoritti Jupiterin ohilennon 349 000 kilometrin päässä planeetan keskipisteestä.  Taas vajaa pari vuotta, ja tapahtui Saturnuksen ohilento.  Tämä tapahtui 12.11.1980 ja Saturnuksesta esiteltiin paljon näyttävää kuvamateriaalia.  Se oli ihmeellistä, ja pani uskomaan ihmisen osaamiseen.  Mihin vielä ihmiskunta kykeneekään.


    Sitten Voyager 1 tipahti pois päivän uutisista ja vähitellen koko avaruusluotain unohtui.  Tekniikassa ja tieteessä tapahtui kaikkea muuta suurta ja kiinnostavaa koko ajan.  Tietokoneet tulivat jokapäiväisiksi, kehitettiin kännykät ja niihin äly.  Ihmiset räpläsivät päivittäin laitteita, joita ei 1977 osattu edes kuvitella.


    Mutta jotkut olivat jo vuonna 1977 kehittämässä ja käyttämässä niin edistyksellistä tekniikkaa, että oli laitettu avaruuteen laite, joka 33 vuoden kuluttua oli matkannut käsittämättömän kauas.  Joulukuussa 2010 Voyager 1:stä nimittäin puhuttiin taas.  Silloin uutisoitiin, että auringosta puhaltava plasmatuuli (aurinkotuuli) putosi nollaan Voyager 1:n ympärillä. Se tarkoitti, että 33-vuotias matkalainen on  noin 17,4 miljardin kilometrin etäisyydellä auringosta ja että se on poistumassa aurinkokunnastamme.  Aivan oikein kuultu: poistumassa aurinkokunnastamme!


    Kunnes nyt lopulta 12.9.2013 NASA ilmoitti, että 36-vuotias Voyager 1 oli päässyt tähtienväliseen avaruuteen.  Ensimmäistä kertaa ihmisen valmistama laite oli aurinkokuntamme ulkopuolella.  Voyager 1 oli matkannut 19 miljardin kilometrin etäisyydelle auringosta.


    Voyager 1:n vauhti on reilut 1,5 miljoona kilometriä päivässä.  Seuraava tähti sijaitsee Kirahvin tähdistössä ja on nimeltään AC +79 3888. Sen vaikutuspiiriin luotain ehättää 40 000 vuoden kuluttua.  Voyager 1 kantaa mukanaan kultaista levyä, joka sisältää ääntä ja kuvaa maapallolta.  Toiveena on, että jonain päivänä jokin vieras äly löytää levyt.


    Sitä, että löytääkö kukaan koskaan tuota kultaista levyä, ei mitä  todennäköisemmin kukaan koskaan saa tietää.  Eikä sillä mielestäni ole mitään merkitystäkään.  Suurta tässä kaikessa on se, että me olemme Voyager 1:n avulla saaneet valtavasti uutta tietoa aurinkokunnastamme.  Olkoonkin, että se on vasta olemattoman pieni määrä koko maailmankaikkeuden salaisuudesta.


    Voyager 1:n laukaisusta tähän päivään kului siis 36 vuotta.  Tieteen ja tekniikan kehitys tänä aikana on ollut huimaa.  Tästä noin 36 vuotta eteenpäin eletään vuotta 2050 - mitähän kaikkea te silloin elossa olevat tästä aurinkokunnastamme mahdattekaan tietää ja millaisessa maailmassa elätte.  Ette varmaan pysty edes  kuvittelemaankaan.  Ehkä hyvä niin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti