Kaverit ovat ihmetelleet, että miksi en poikkeile Tallinnassa kun laivaan pääsee viiden minuutin kävelymatkalla. No nyt piti korjata tilanne poikkeamalla päiväksi Tallinnaan (ja illaksi kotiin).
Harvemmin tulee aamupäivästä maisteltua kuohuviiniä, mutta laivalla tuntui luontevalta tehdä näin. Ja tuntuihan se heti irtiotolta arjesta, kun kuohuviinilasin takaa katseli Jätkäsaaren ja muun Helsingin häviämistä horisonttiin. Näin kun keskellä viikkoa oltiin, niin matkaajista suurin osa oli, kuten minäkin, tällaisia joutilaan oloisia iäkkäämpiä ihmisiä. Monet varmaan reissaavat tätä väliä useampaan kertaan vuodessa. Itse en kyllä näinkään lyhyitä laivamatkoja kovin montaa vuodessa kestäisi.
Kuohuviinistä tuli mieleeni, että Tallinna on kaupunki, jossa kuohuviiniä on minun aikanani voinut ostaa neljällä eri valuutalla. Ensimmäisillä reissuilla neuvostoliittolaisilla ruplilla sekä useimmissa ravintoloissa suomalaisilla markoilla. Joku voisi tuohon lisätä vielä sukkahousutkin, mutta pysyn nyt kuitenkin oikeissa valuutoissa. Sitten 90-luvulla virolaisilla kruunuilla ja vuodesta 2011 alkaen euroilla.
Tämän päivän Virossa tärkeimpien vientituotteiden listalla komeileekin juuri alkoholi. Ihmekös tuo, kun katselee virosta palaavien suomalaisten omaan käyttöönsä tuomien viinakuormien kokoa. Jos minä käyttäisin sellaisia määriä viinaa, olisi Juicen lanseeraama viisaus tullut oikeaksi todistetuksi jo kauan sitten: maksa todellakin kesti koko elämän.
Viron ainoa virallinen kieli on viro eli eesti keel. Yhdessä suomalaisten kanssa etniset virolaiset kuuluvat kielellisesti itämerensuomalaisiin ja suomalais-ugrilaisiin kansoihin. Ilmankos tuo eesti keel kuulostaakin tutulta ja samalla hassulta suomalaisten korvissa. Siitä on monet kaskut ja sketsit raivolan rysäpöksyineen loihdittu meitä hyväntahtoisesti naurattamaan. Nimenomaan hyväntahtoisesti, sillä meillä suomalaisillahan on aina ollut sellainen hyväksyvä isoveliasenne virolaisiin naapureihimme.
Tämänpäivän Tallinna on aivan erilainen kuin vielä Neuvostoliiton aikoina kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tuo uusi Tallinnan ilme muodostuu kimaltelevista korkeista rakennuksista, uusista kauppakeskuksista, uusista hienoista autoista sekä tyylikkäästi pukeutuvista, kiireisistä ihmisistä. Kauppakeskuksista löytää samanlaisia putiikkeja kuin muistakin vastaavista paikoista eri puolilla Eurooppaa. Voi ostaa samanlaisia muotivaatteita kuin muutkin eurooppalaiset. Samanlaisia latteja ja espressoja voi nauttia kahviloissa kuin missä hyvänsä. Viro, ja varsinkin Tallinna, on osa nykyaikaista Eurooppaa.
Samalla Tallinnassa on kuitenkin paljon vanhaa ja tuttua. Tallinna on myös osa vanhaa Eurooppaa, eurooppalaista historiaa. Tämä puoli kaupungin ilmettä on onneksi säilytetty meille päiväturisteille lyhyen kävelymatkan päässä, aivan kaupungin keskustassa. Tallinnan vanhakaupunki. Siellä voi vielä makustella menneiden aikojen tunnelmia. Voi antautua historialisille muureille, vanhoille rakennuksille perinteisine kellariravintoloineen sekä torneille ja kirkoille. Minua on aina kiehtonut vanhankaupungin rakennusten katot. Miten monen kokoisia, muotoisia. Millaisen kauniin rytmisen ja värikkään näkymän ne muodostavatkaan riittävän korkealta katsellessa!
Loppuun muutamia faktoja Tallinnasta eli Tallinna pähkinänkuoressa:
Tanskalaiset hallitsivat Tallinnaa 1219 alkaen, 1285 Tallinna liittyi hansaliittoon. 1346 Tanska myi Tallinnan saksalaiselle ritarikunnalle. Seuraavaksi Tallinna siirtyi vuonna 1561 Ruotsille ja edelleen Venäjän keisarikunnalle 1721. Vuonna 1918 Viro julistautui itsenäiseksi, kunnes vuonna 1940 Neuvostoliitto otti vallan Virossa. Vuonna 1991 Tallinnasta tuli jälleen itsenäisen Viron pääkaupunki.
Tallinnan väkiluku on 428 509 (13.9 2013). Kaupungilla on 46 kilometriä rantaviivaa. Tallinnan vanhakaupunki otettiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1997. Vuonna 2011 Tallinna oli yhdessä Turun kanssa Euroopan kulttuuripääkaupunki.
Tallinnassa pidetään joka viides vuosi laulujuhlat, ensimmäisen kerran vuonna 1896. Seuraavan kerran laulujuhlia vitetään 4-6.7.2014. Päätapahtuma pidetään laululavalla, jonne on kokoontunut keskimäärin 25000 - 30000 kuorolaista. Laulujuhlat kuuluu Unescon henkisen ja suullisen maailmanperinnön luetteloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti