Extremaduran pata

    Extremadura on itsehallintoalue Andalusian yläpuolella Portugalin vieressä.  Se on turisteille melko tuntematon ja kuuluu Espanjan köyhimpiin alueisiin.  Se on kuitenkin yksi Espanjan ruoka-aitoista.  Paikallinen ruoka perustuu perinteisesti porsaan- ja lampaanlihaan erimuodoissaan, höysteinä oliiviöljy, valkosipuli sekä paikalliset kasvit ja leipä.

    Tämä ei ole mikään ruokablogi, joten en aio antaa mitään ruokareseptiä.  Luettelenpahan ainoastaan joukon aineksia joita pilkkomalla ja samaan pannuun kasaamalla saa mielestäni helposti aikaan maittavan aterian.  Sitä voisi nimittää vaikka Extremaduran padaksi tai vaikkapa Tio Pepen paremmaksi padaksi, miten vaan.

    Kaikkia mainittuja terveysvaikutuksia ei ehkä kannata uskoa, en minäkään usko.  Mutta en uskalla niitä tyrmätäkkään, varsinkaan koska ne lisäävät houkuttavuutta ainesten käyttämiseen.  Ainakin minulla.

     1.  Aceite de oliva (oliiviöljy) on kaiken ruoanlaiton perusta koko Välimeren alueella.  Oliiviöljyä pidetään yleisesti kaikkein terveellisimpänä rasvana.  Espanjalaiset kutsuvatkin oliiviöljyä lempinimellä ”oro líquido”, nestemäinen kulta.  80 prosenttia maailman oliiviöljystä tuotetaan EU:n alueella ja suurimmat tuottajamaat ovat Espanja, Italia ja Kreikka.  Espanjassa sitä tuotetaan koko maan alueella, mutta Jaénin maakunnassa oliivipuita ja oliiviöljytuotantoa on enemmän kuin missään maailmassa.  Esimerkiksi Martosin kaupungissa tuotetaan vuosittain 48 miljoonaa kiloa oliiveja.

    EU on jakanut oliiviöljyt luokkiin käsittelyprosessin mukaan.  Parhaat laadut pääsevät oikeuksiinsa esimerkiksi salaateissa ja leivän päällä missä sitä käytetään sellaisenaan.  Paistamiseen käytetään halvempia laatuja.  Kaikkein korkealuokkaisinta on Ekstra-neitsytoliiviöljy.  Se on puristettu oliiveista mekaanisesti ilman kemiallista käsittelyä, vapaiden rasvahappojen pitoisuus saa olla korkeintaan 0,8%.  Myös toiseksi korkeimmassa luokituksessa oleva Neitsytoliiviöljy on puristettu oliiveista mekaanisesti ilman kemiallista käsittelyä. Siinä vapaiden rasvahappojen pitoisuus saa olla korkeintaan 2%.

    Tutkimusten mukaan oliivi luetaan funktionaalisiin, terveyttä edistäviin ja ylläpitäviin elintarvikkeisiin.  Extra-neitsytoliiviöljyn on todettu ehkäisevän sepelvaltimotauteja, auttavan rasvan kolesterolien sekä verenpaineen tasapainottamisessa.

      2.  Zanahoria (porkkana) otettiin viljelykseen ensimmäiseksi Keski-Aasiassa, Euroopassa sitä on viljelty 1100-luvulta lähtien.  Porkkana sisältää runsaasti A-vitamiinin esiastetta beta-karoteenia sekä seleeniä.  Porkkanan sanotaan lisäävän vastustus- ja näkökykyä, ehkäisevän mahahaavaa ja syöpiä sekä lievittävän mm.  tulehduksia, unettomuutta ja korkeaa verenpainetta.

    3.  Cebolla (sipuli) kuuluu laajaan, noin 1250 lajia sisältävään narsissikasvien sukuun.  Ruokaohjeessa sipulilla tarkoitetaan yleensä kelta- eli kepasipulia.
 
    Valkosipuli on ollut jo muinaisten egyptiläisten ravintokasvi. Suurimpia valkosipulin tuottajamaita ovat Kiina, Korea, Intia ja Espanja.  Valkosipulin aromit saadaan tehokkaimmin käyttöön puristamalla kynnet murskaksi veitsen lappeella.  Valkosipulilla on todettu olevan lukuisia terveysvaikutuksia, mm. verisuonten tukkeutumista ehkäisevä vaikutus.  Se myös ehkäisee verisuonten kovettumista ja laskee veren kolesteroli-, rasva-aine- ja sokeripitoisuutta.  Verenpainetta se alentaa laajentamalla verisuonia.  Ja vielä valkosipuli vaikuttaa vatsan toimintaan edistämällä sapen eritystä ja estämällä mahan käymistä lievittäen samalla ilmavaivoja.

     4.  Tomate (tomaatti) on lähtöisin Perusta ja Chilestä, josta se levisi Väli-Amerikan kautta Meksikoon.  Kolumbuksen toisen löytöretken (1498) tuliaisina tomaatti tuli ensin Espanjaan ja sieltä muualle Eurooppaan.

    Erilaiset tomaattivalmisteet, kuten paseerattu tomaatti tai tomaattimurska, ovat hyviä lykopeenin lähteitä, koska lykopeeni ilmeytyy parhaiten kuumennetusta tomaatista.  Lykopeeni-nimisen karotenoidin ansiosta tomaattivalmisteiden syönti vähentää riskiä sairastua sydäninfarktiin.  Tomaatin lykopeenin on todettu ehkäisevän myös eturauhassyöpää ja masennusta.

    5.  Pimiento (paprika) kuuluu koisokasvien heimoon jotka ovat kotoisin Keski-Amerikasta.  Niitä viljeltiin jo 3000 - 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua.  Eurooppaan paprika rantautui tietysti taas Kolumbuksen löytöretkien seurauksena.

    Kasvien hedelmien tulinen maku muistutti mustapippuria ja espanjalaiset alkoivatkin kutsua uutta kasvia pippuriksi.  Tuote tuli maustemarkkinoilla tunnetuksi Espanjan pippurina.  Euroopassa Espanjan lisäksi paprikan viljely yleistyi Unkarissa.
 
    Vihannespaprikan hedelmän vesipitoisuus on yli 90 %, kuiva-aineesta jopa puolet on sokereita, joista 90–98 % glukoosia.  Kuitupitoisuus saattaa nousta jopa 20 % hedelmän kuivapainosta ja proteiineja noin 10 %.  Vitamiinilähteenä paprika on erinomainen, se sisältää muun muassa C- ja E-vitamiineja, A-vitamiinin esiasteita sekä B-ryhmän vitamiineja.  Korkean karotenoidipitoisuuden ansiosta paprikalla myös antioksidatiivisia vaikutuksia.

    Kuivatusta paprikasta jauhetaan yleisesti käytettyjä mausteita, joita Suomestakin erikoiskaupoista löytyy laaja kirjo.  Savustettu paprikajauhe reilusti käytettynä antaa valmistettavalle ruoalle monille espanjalaisille ruokaherkuille ominaisen pikantin maun.

    6.  Jamón serrano (serrano-kinkku) on espanjalainen suolattu ja ilmakuivattu kinkku.  Espanjassa valtio valvoo ilmakuivattujen vuoristokinkkujen nimitysten käyttöä.  Serrano-kinkun laadukkaampi laji on jamón iberico, Iberian-kinkku.  Kaikkein laadukkaimmat kinkut ovat nimeltään jamón de bellota, tammenterhokinkku.

    Kuuluisimmat kinkut tulevat Huelvasta, Guijuelosta (Salamancan maakunta), Los Pedrochesista (Córdoban maakunta), Trevlézistä (Granadan maakunta) sekä Extremaduralta.
 
    Jamón Ibérico nimitykseen on oikeus vain ympäristöystävällisellä tuotteella, joka on valmistettu vapaasti laiduntavasta iberiansiasta, cerdo ibérico (Sus mediterraneus). Lisäksi tuotenimestä voi käydä ilmi esimerkiksi että sikoja on ennen teurastusta ruokittu osittain tai kokonaan tammenterhoilla (bellota). Jos kinkun etiketissä lukee Jamón Ibérico de Bellota, voi kilohintakin olla sadoissa euroissa.

    Jamón Serrano nimitykseen oikeutettuja kinkkuja valmistetaan useista muista sikaroduista, joita kutsutaan yhteisnimellä "cerdo blanco". Sikojen kasvatusolosuhteet vaihtelevat, samoin jonkin verran valmistusprosessit, mutta ne on tarkkaan määrätty asianomaisen D.O. -alueen säännöissä.  Vain D.O. -määritykset täyttävä tuote saa käyttää nimiketta "Jamón Serrano".

    Espanjassa tuotetaan myös hyvin paljon muita vuoristokinkkuja, jotka eivät ole oikeutettuja sen enempää Jamón Serrano kuin Jamón Ibérico -merkintäänkään. Tällaisten tuotteiden etiketeissä esiintyy muunlaisia merkintöjä ja mainosilmaisuja, joista yksi yleisimpiä on pelkkä "Jamón curado (=kypsytetty)". Näiden hinta-laatusuhde on usein jopa erinomainen.

    7.  Lenteja (linssi) on kylvövirvilän siemen.  Se on peräisin Lähi-Idästä, tärkeimpiä viljelyalueita ovat Intia, Turkki ja Kanada.

    Linssi on yleinen raaka-aine itämaisessa ruuassa, ja erinomainen kasvisperäinen proteiinin ja ravinto-kuidun lähde.  Välimeren alueella linsseistä on tehty löydöksiä, jotka on kyetty ajoittamaan 11000 vuotta ennen ajanlaskua.

    Linssistä tunnetuimmat ovat vihreät ja punaiset linssit.  Linssit ovat hyvä valkuaisen lähde. Niistä saa myös runsaasti hiilihydraatteja, hivenravintoaineita ja kuituja. Ne puhdistavat vatsan suolikanavaa ja poistavat ylimääräistä kolesterolia.


    Näitä aineksia heittelin pannulle pilkottuina (vuoristokinkun tosin korvasin savustetulla pekonilla), linssit esikeitettyinä, suunnilleen tuossa järjestyksessä ja sopivassa suhteessa, päälle vielä läikähdys punaviiniä ja rouhittua mustapippuria.  Aikansa pannulla muhittuaan, aineksista  syntyi oivan makuinen ja ilmeisen terveellinenkin ateria.  Vielä pöytään lasillinen espanjalaista punaviiniä, ja niin voi jo melkein kuulla Välimeren henkäyksen vuoren rinteellä.  ¡Buen provecho!